jasu
Junior Member
Avatar (c) Anne L.
Posts: 78
|
Post by jasu on Jun 7, 2009 3:35:27 GMT -5
|
|
jasu
Junior Member
Avatar (c) Anne L.
Posts: 78
|
Post by jasu on Jun 10, 2009 10:29:40 GMT -5
- Tuolta tulee bussi! Kiljahti Laura-ystäväni iloisesti. - Niinpä näyttää tulevan, hymyilin ja pysäytin sen. Leimasimme bussilippumme ja istahdimme linjurin taka-osaan. - Minkälainen se Hessu oikein on? Tyttö kyseli innoissaan minulta. - Hessu on... No, välillä sellainen orimainen, mutta oikeastaan aivan ihana tapaus, kehuin oria.
Hyppäsimme Ruusukkeen pysäkillä pois ja kävelimme tallipihalle.
- Kiva kun pääsin sun mukaan tänne, Laura intoili ja katseli ympärilleen. - Missä se Hessu on? - Tuollahan se, osoitin oria joka seisoi tarhassa mutustelemassa heinää. - Söpön näköinen, Laura ihasteli ja lähdimme kävelemään tarhaa kohti jossa Hessu seisoi. Otin riimun aidalta ja kutsuin poikaa. Se ei lutkauttanut korvaansakaan, että olisi kuullut kutsuni. Aukaisin aidan ja suljin sen perässäni. - Johan sä oot ne heinäs syöny! Ei siinä maassa enää mitään ole, nauroin ja pörrötin orin otsatukkaa. Samalla kun Hessu hamuili taskujani sujautin riimun sen päänyli. -Noniin! Hyvä nyt voidaan lähteä talliin harjaamaan Hessua. Aukaiseppa minulle portti, Sanoin Lauralle ja hän totteli. Talutin pojan talliin ja sen omaan boxiin. -Asuuko Hessu tässä? Laura kysyi ja katseli lumoutuneena sitä. -Juu-u, kyllä asuu, nyökkäsin hymyillen. Sastu saapui talliin. -Moi Jasu! Kukas sinä olet? Hän kysyi Lauralta. -Olen Laura, Jasun kaveri, tyttö selitti iloisesti ja kysyi:- Saanko ratsastaa Hessulla? Hymyilin ja jatkoin:- Niin, eli olen vähänniinkuin lupautunut taluttamaan Lauraa maastossa. Joten saisiko hän luvan ratsastaa? Tekisimme pienen lenkin vaan? -Juu, tottakai saatte mennä maastoon! Sastu hymyili ja lakaisi tallikäytävää. Virnistin Lauralle ja aloimme yhteisvoimin harjata Hessua. -Noniin! Sitten laitetaan herralle kamat päälle. Tahdotko sä laittaa satulan? Kysyin Lauralta ja otin satulan tallin lattialta jonka Laura oli siihen vähänaikaa sitten tuonut. -Juu, voinhan minä, tyttö hymyili ja ojensin satulan hänelle.
Pian oltiin valmiita lähtemään. Talutin Hessun maastoreittimme alkuun ja Laura sai nousta selkään. - Pidä siitä sitten lujaa kiinni, etten vain putoa selästä, Laura sanoi varovasti samalla kun nousi selkään. - Haha! Ei se siihen vaikuta, että putoatko jos pidän kovaa kiinni tai en, nauroin ja kiristin satulavyön+säädin jalustimet. Maastolenkkimme alkoi. Napsautin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen ja lähdimme rauhallisesti rupatellen kävelemään polulle.
Hetkenpäästä Laura halusi myös hieman ravata. Tallipihassa annoin tytön mennä hetken yksin ilman talutusta käynnissä. -Täällä oli tosi kivaa! Tyttö hihkaisi kun kävelimme takaisin bussipysäkille. Olimme jättäneet Hessun Sastulle joka aikoi vielä herralla hypätä. -Voit tulla myös joku toinen kerta mukaani, hymyilin.
~ LOPPU ~
|
|
jasu
Junior Member
Avatar (c) Anne L.
Posts: 78
|
Post by jasu on Jun 10, 2009 11:01:32 GMT -5
|
|
jasu
Junior Member
Avatar (c) Anne L.
Posts: 78
|
Post by jasu on Jun 14, 2009 5:04:01 GMT -5
Maastossa mieli paremmaksi
Yöllä oli satanut. Maa oli märkä ja inhottavaa mutaa oli tien vierellä. Talutin Hessun tallista harjattavaksi ulos. Oli jotenkin synkkä olo. Ruusukkeesta oli lähdössä hevosia ja ehkä myös Hessu. Se kirpaisi sydäntäni. Nimittäin Hessu oli minulle hyvin hyvin rakas hevonen, enkä olisi ikinä voinut luopua siitä. Mutta asia ei ollut vielä varmaa... Fin tuli paikalle Soturia taluttaen. "Moi Jasu" hän huikkasi. "Moi" Vastasin hymyillen. Tartuin sukaan ja aloin harjata Hessun mustaa karvaa. "Kylläpä susta lähtee tätä karvaa" virnistin ja nypin suasta isoimmat karva tupot. Kun Hessu oli harjattu hienoon kuntoon lähdin maastoon sen kanssa. Linnut lauloivat metsäpuissa ja ilma oli tosiaan sateen jälkeen raikkaampi. Niin monta päivää oli ollut läkähdyttävän kuuma. Pidin riimunnarusta kiinni ja annoin Hessun haukata tien varresta ruohoa ja voikukan lehtiä. Minulla oli uusi kamera taskussani jonka olin saanut syntymäpäivä lahjaksi vanhemmiltani. Halasin Hessua ja otin samalla kuvan.
Kun palasimme tallille näin Sastun ratsastamassa Geishalla. "Moi Sastu!" Hymyilin naiselle. "Moi Jasu" hän vastasi. Talutin Hessun tarhaan ja sanoin sille : "Heippa rakas" Sitten lähdin siivomaan Hessun karsinaa. -LOPPU- Jasu ja Hessu 16hm
|
|
|
Post by Sastu on Jan 27, 2010 14:20:18 GMT -5
Ärsyyntyneenä vetäisin Hessun ohjista, kovempaa kuin oli ollut tarkoitus. - Seiso nyt perkele, kirosin orille kun tämä otti askeleen sivulle kiristäessäni vyötä. Hämmentyneenä - ehkä vähän loukkaantuneenakin - Hessu seisahtui suolapatsaaksi, kuunteli tarkkaan jokaisen äänen minkä aiheutin, kun puhisin vyön kimpussa. Lopuksi läimäytin satulansiiven alas ja huokaisin ärsyyntyneenä, yrittäen hengitellä rauhallisesti. Painoin pohkeet jännittyneen orin kylkiin ja niin lähdimme käppäilemään maastoa päin. Pakkasta oli -22 celsiusta, maneesissa oli tosin lämpöisempi, siellä pystyisi ehkä tekemäänkin jotain. Mutta ensin maastoon, ennen kuin räjähtäisin, ennen kuin pääni pamahtaisi. Pakko päästä rauhoittumaan, tyyntymään, kokoamaan itsensä. Pakko.
Oli ihanaa tuntea, kuinka kirpeä pakkasilma tuntui puhdistavan pään kokonaan. Hessu käveli pitkin, matkaavoittavin askelin ja kaula pitkänä pitkin tietä. Pian tulimme tuttuun risteykseen, ja ori osasi vaistomaisesti kääntyä metsän läpi kulkevalle pikkupolulle. - Mä tiedän, tää on sun lempireitti, naurahdin orille ja taputin sitä kaulasta.
Tulimme puolen tunnin sisällä takaisin, ja Hessu pirteänä poikana ajatteli että päivän ratsastus oli siinä, joten se pysähtyi tallipihalle, odottaen että tulisin alas. - Ehei, poika, vielä tää ollut tässä! Vielä saat vääntää koulua maneesissa! Juuri sopivasti Pipsa käveli tallille kuin mobil-ukko konsanaan: voin vannoa, tyttö oli pukenut päällensä vaatekkaappinsa jok' ikisen villapaidan. Ystävällisesti tyttö avasi meille maneesin oven. - Vähän viilee ilma, vai, kysyin. - Hrrrrrr ainakin tälle vilukissalle, tämä vastasi. Mutta tiesimme että oli asia jonka takia kävimme tallilla: hevoset. Se oli elämäntapa mikä ei muutu.
|
|