Rontin hoitopäiväkirja

[Inka]

• Omistaja: Sastu
  
• Hoitaja: Inka
  
• Kilpahevonen
  

[Inka]

-Tutustumista Ronttiin-



-Inka & Rontti

[Inka]

-Ensimmäinen ratsastus-



- Inka & Rontti

[Inka]

-Se on ihana!-



- Inka & Rontti

[Sastu]

Sinkoileva pommikone - Rontti

Roikale näytti ihan aasilta seistessään puolinukuksissa tallin betonikäytävällä, joka oli harjattu putipuhtaaksi. Se lepuutti vasenta takajalkaansa ja selkeästi nautti kun Inka hoiti orin karvan kiiltäväksi. Muhkea, punertava talvikarva näytti hienolta viimeisteltynä harjauksella. Rontti alkoi heräilemään suitsienlaiton aikana, mutta liian myöhään; kuolaimet olivat jo suussa. Ärsyntyneenä ja huiputettuna ori nosti päätään ja aukoili suutaan, ihan kuin se auttaisi jotenkin sitä laistamaan tilanteesta.
- Äläs kuule urputtele, Rontinroikale, musta tuntuu et sä saatat jopa tykätä tästä, Inka sanoi vilkaisten minuun.
- Kyllä se siitä loppuosasta, alkuosa voi käydä työnteosta, naurahdin, ja lähdin jo etukäteen tallustelemaan maneesille. Pirteät talvisäät olivat tehneet hevosista energisiä, eikä Rontti tulisi olemaan poikkeus, ei varmasti.

Nopsasti Inkakin saapui Rontun kanssa maneesiin. Ori pureskeli kuolainta, valmiina lähtemään hetkenä minä hyvänsä. Inka käveli ensin roikaleen vieressä pari kierrosta maneesin ympäri, kunnes ohjasi sen isolle ympyrälle niin, että vain liina yhdisti heitä. Rontti yritti valua tytön vierelle, mutta pieni huitaisu sai orin hyppäämään takaisin paikalleen.
Hetken kävelytettyä poikaa liinassa Inka maiskautti ja pyysi ravia. Reippaasti Rontti lähti hölkkäämään ympyrää, välillä kiihdytellen ja välillä yrittäen jopa laukkaa nostaa, mutta ääniavuin se pysyi ravilla. Paikoitellen se kuunteli jopa ihan hyvin, välillä se nukahti, välillä taas lähti kuin tykin suusta ammuttuna.
Ehdin jopa miettiä, että täähän taitaa mennä hyvin, kunnes Inka pidensi liinaa ja pyysi terävästi laukkaa - joka nousi myös hyvin terävästi ja nopeasti. Villisti pukitellen ja päätä heilutellen se pomppi liinan päässä, eikä suostunut kuunnella yhtikäs mitään.
- Tää vetää mua vastaan, Inka ehti huudahtaa, mutta myöhään: ori oli jo saanut liinan itselleen ja pinkoi minkä kavioistaan lähti pitkin maneesia.
Sitten tapahtui se, mitä pystyi odottamaan: Rontti astui juoksutusliinan päälle, veti pään ylös ja naps - liinan solki rikkoutui.
Pidimme orin liikkeessä pitkän aikaa, kunnes se oikein tuli pää alhaalla kävellen luoksemme huohottaen, ihan kuin pyytäen että "pliis, mä oisin nyt ihan kiltti?".
Naurahdimme.
- Mä käyn hakemassa uuden liinan, Inka huikkasi ja katosi.
- Voi sua ketaletta, puhuin orille.
- Ei tää tähän vielä lopu!

[Inka]

Pientä hyppelyä
laatu ei halunnu olla kaveri